Ohitusrintamalla on ollut hiljaista. Ehkä olen liikkunut sellaisiin aikoihin, tai niin ikävillä alustoilla (kuten mutaisilla niityillä), ettei ole ollut muita tulijoita.
Tänään kohdattiin lyhyessä remmissään kevyesti vetävä saksanpaimenkoira, joka katsoi koiraani kohti ja olisi mielellään kaartanut sieltä taluttajansa takaa vähän lähemmäksi. Taluttaja ei hihnaa löysännyt, joten koira tyytyi vain katselemaan. Ja niin se meni ääntäkään päästämättä ohitse - kurkistellen uteliaana, mitä oma koirani nuohosi ojan pohjalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti