IRTOKOIRA!!

Ensimmäinen irtokoira tavattu!
Springerspanieli, jonka olen nähnyt ulkoilevan talonsa pihassa (irti silloinkin) useasti. Ei ole osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa muuhun maailmaan näissä tilanteissa.
Eilen kuitenkin kohdattiin kävelytiellä ja sattumien summana minä ja nuorempi koirani jouduttiin irtokoiran ja omistajansa väliin. Eli omistaja jäi minun selän taakse ja koira eteeni.
Tein tietoisen eläinkokeen, koska olin lähes 99% varma, että irtokoira väistää meitä, koska sillä on siihen kaikki mahdollisuudet.
Kaikkihan tietää, että mikään ei ole niin varmaan kuin epävarma. Näin tälläkin kertaa.
Koira seisoi keskellä kävelytietä eikä tehnyt elettäkään väistää. Tosin minun koiranlukutaitoni mukaan ei vaikuttanut myökään uhkaavalta. Pyrin pitämään oman koiran hihna löysällä, jottei oma koira hämmentyisi siitä.
Koirat kohtasivat, haisteli toisensa neniä, heilutti häntää (molemmilla hännät selkälinjan alapuolella). Pienen hetken kuluttua me omistajat kehoitettiin omiamme jatkamaan matkaa ja luontevasti molemmat porukat jatkoivat matkaansa eri suuntiin.

Jäi hyvä mieli kohtaamisesta. Oma koira sai positiivisen kokemuksen vieraan koiran kohtaamisesta ja jälkeenpäin jopa tuntuu, että irtokoira antoi minun koiran päättää päätyvätkö tervehtimään vai eivät.

kahden päivän havainnot osa2

1 welsh corgi pembroke
1 pieni monirotuinen
1 lapinkoira
1 westie

hurjasti haukkuvia ja/tai murisevia(!) ohittajia. Corgi onnistui aiheuttamaan lievää niskakarvojen nostelua myös minun koirissa. Mitä siitä pitäisi päätellä, en tiedä vielä.

1 bordercollie (mahdollisesti monirotuinen)
"tykinkuula"-ohitettava. Eli heittäytyy maate ja meidän päästyä kohdalle syöksyy tykinkuulan lailla kohti. Leveä kävelytie, joten meille jäi reilusti tilaa kiertää kauempaa. Tässä tapauksessa "hyökkäys" tapahtui ääneti. Eli olisiko ollut leikkikaveria vailla?

kahden päivän havainnot

2 labradosinnoutajaa
2 kultaistanoutajaa
3 brasilianterrieriä
2 bischon frisétä (samaa laumaa)
2 bichon havanaisea
2 staffia
4 monirotuista, pienehköä koiraa
1 karkeakarvainen mäyräkoira
1 kaniinimäyräkoira
1 karkeakarvainen kettuterrieri

Kaikki nämä edellä mainitut ohittivat joko välinpitämättömästi tai hillityn iloisesti

ensimmäinen havainnointipäivä

Aamulenkillä vastaantuleva tiibetinspanieli aloitti rähinän noin 7m ennen kohtaamista sekä aloitti määrätietoisen hihnassa kiskomisen meitä kohti. Isompi koirista oli poikkeuksellisesti ohitettavan puolella. Flexin kelausnappi ei tällä kertaa vastaantulijalla toiminut ja kohdalla tiibetinspanielin kirsu olikin yht´äkkiä vain metrin päässä omani kirsusta. Tulkitsin rähinän karkoitusrähinäksi ja epävarmuudeksi, koska oma koira esitti välinpitämätöntä vaikka ohitettava päästettiin niinkin lähelle. Ohitus oli kuitenkin nopeasti ohitse ja siitä ei syntynyt sen suurempaa tilannetta.

Iltalenkille satuttiin ruuhka-aikaan.
Ohitettiin:
-kääpiövillakoira, joka osoitti lähinnä hyväntahtoista mielenkiintoa meitä kohtaan, kuitenkin melko hillitysti ja oli hyvin hallinnassa.
-irlanninsetteri, joka sentään huomasi meidät, muttei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota meihin.
-rottweiler, joka ei ohjaajansa viereltä pyrkinyt mihinkään
-belgianpaimenkoira, tervueren. Tuli risteyksessä sivusta meitä kohti. Varsinaista ohitustilannetta ei syntynyt vaan ehdimme ylittää tien ennen kohtaamista. Tervu huomasi kyllä meidät, mutta ei reagoinut sen kummemmin.
-sekarotuinen, ehkä cavaliersekoitus? Veti innokkaasti kohti ja olisi halunnut tulla tutustumaan. Omistaja kuitenkin määrätietoisesti esti pitämällä hihnan lyhyellä.

Istujia ja makaajia

Ohitettu:

1 kappale istuvia ranskanbulldoggeja - se ei ilmeisesti halunnut kävellä (paitsi kotiin päin), joten istui pientareella katselemassa

sekä

1 kappale maahan heittäytyviä vesikoiria - sen taluttaja kyllä sai liikkeelle ennen kuin oltiin kohdakkain.

Missä ovat kaikki remmirähjät ja päälle käyvät irtokoirat?!

Hiljaiseloa

Ohitusrintamalla on ollut hiljaista. Ehkä olen liikkunut sellaisiin aikoihin, tai niin ikävillä alustoilla (kuten mutaisilla niityillä), ettei ole ollut muita tulijoita.

Tänään kohdattiin lyhyessä remmissään kevyesti vetävä saksanpaimenkoira, joka katsoi koiraani kohti ja olisi mielellään kaartanut sieltä taluttajansa takaa vähän lähemmäksi. Taluttaja ei hihnaa löysännyt, joten koira tyytyi vain katselemaan. Ja niin se meni ääntäkään päästämättä ohitse - kurkistellen uteliaana, mitä oma koirani nuohosi ojan pohjalla.