Usein olen kuullut pienten räksyttävien koirien, etenkin valkoisten, olevan niitä pahimpia ja huonoimmin koulutettuja flexihirmuja.
Tänään edellä kulki kaksi japaninspanielia, jotka oli opetettu katsomaan ensin vastaantulevaa koiraa, sitten jälleen omistajaa. Seurue vetäytyi hieman syrjään kävelytieltä tehdäkseen kontaktiharjoituksia, ja kateellisena katselin toimivaa vastaehdollistamista. Mukava alku näille havainnoille.
Valitettavasti samalla reissulla vastaan tuli myös kauhistunut riistanvärinen pystykorva, jonka rotua en tunnistanut. Koiraparka yritti ryömiä jätekatoksen alle piiloon ja päätyi lopulta rähisemään selkä katoksen seinää vasten, kun omani katsoi sen suuntaan itsevarmoin elkein (useiden metrien päästä). Rähinä sai kuitenkin oman koirani kääntämään katseen eteenpäin ja kirimään tahtia, joten pelkäävä pystykorva saavutti tavoitteensa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti